Kainuun Rajavartioston Kilta ry, Rajavartiolaitoksen vanhin kilta, juhli 60-vuotta jatkunutta toimintaansa Kuusamossa perjantaina 19. syyskuuta.

Seppeleenlasku ja toimintaan tutustuminen

Juhlapäivän ohjelmaan kuului seppeleenlasku sodan ajan rajajoukkojen muistomerkille Kuusamon rajavartioaeman pihalla. Sen jälkeen oli vuorossa tutustuminen nykyaikaiseen rajan vartiointiin. Rajapartion toimintaa esittelivät vanhemmat rajavartijat Vesa Asikainen ja Tomi Laitinen. Laajemman kuvan alueen toiminnasta antoi Kuusamon rajavartioaseman päällikkö, kapteeni Veijo Karjalainen.

Historiaa iltapäivällä

Iltapäivällä kapteeni Tapio Heiskanen esitelmöi ensin laajasti Kiestingin suunnan taisteluista ja Kuusamon alueen merkityksestä sotatoimille. Sen jälkeen oli vuorossa tutustuminen Salpalinjaan Lahtelan Vanttajan -linjalla.

Iltajuhla Kuusamo opistolla

Iltajuhlassa juhlivaa kiltaa onnittelivat Raja- ja Merijoukkojen Perinneyhdistyksen puolesta puheenjohtaja Tero Kaakinen, Kainuun rajavartioston edustaja, majuri Mika Keränen sekä Kuusamon Maanpuolustusnaisten puheenjohtaja Anne-Kaisa Olva.

Suomussalmen osaston puheenjohtaja Lasse Haikola luovutti killalle oman osastonsa standaarin.

Iltajuhlassa palkittiin perinneyhdistyksen hopeisella ansiomerkillä kiltaveljet Veikko Palosaari ja Markku Kari.

Juhlapuhe

Puheenjohtaja Jorma Ipatin juhlapuhe käsitteli laajasti Kainuun Rajavartioston Killan alkuvaiheita ja toimintaa eri vuosikymmenillä.

Juhlapuhe kokonaisuudessaan:

Herra eversti, hyvät juhlavieraat

Kainuun Rajavartioston Killan perustamissanat lausuttiin perustamiskokouksessa 30.9.1962 Kajaanissa.

Myöhemmin samana syksynä perustettiin alaosastot Kuhmoon, Suomussalmelle, Kuusamoon sekä 1963 Sotkamoon.

Perustamisen taustalla oli RVE:n kirje 25.8.1962 rajavartiostoille, jossa annettiin suositus kiltojen perustamiseksi. Kirje sisälsi ohjeet killan tarkoitusperistä, yhteisömuodosta jne. Esikunta suositti aatteellista yhdistystä juridiseksi toimintamuodoksi ja kiltojen suuntaviivat määriteltiin yhteneväisiksi puolustusvoimien kiltojen kanssa.

Erikseen todettiin, ettei varsinaisessa palveluksessa olevien tule asettua yhdistysten johtoon. Yhdistyksen hallituksessa voi olla kuitenkin 1 upseeri ( ei komentaja), aliupseeri, kantamies tai varusmies.

Käskykirjeen olivat allekirjoittaneet rajavartiolaitoksen päällikkö kenraaliluutnantti Antti Pennanen sekä varapäällikkö kenraalimajuri Veikko Karhunen.

Perustamiskirjan allekirjoittivat Pauli Ipatti, Eino Tuomainen sekä Svante Hiironniemi.

Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin Pauli Ipatti (pj.), majuri Aarne Sihvo (vpj.), Toivo Komulainen, Jorma Kauko, Väinö Tiainen, Pauli Möttönen, Onni Kyykallio, Uuno Kauppinen ja Esko Perätalo – kaikki tunnettuja sodankäyneitä, asiaan sitoutuneita miehiä.

Perustavassa kokouksessa yhdistykselle hyväksyttiin säännöt, jotka perustuivat samaan sääntöpohjaan muiden rajakiltojen kanssa.

Johtokunnan apuna neuvoa-antavana elimenä oli säännöissä mainittu myös valtuuskunta, johon valittiin käytännössä Kainuun alueella toimivien valtakunnallisten yhteisöjen edustajia esimerkiksi: metsäteollisuudesta, kaupan alalta, kaivosteollisuudesta, Kainuun eri laitoksista jne.

Valtuuskunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kenraalimajuri Veikko Karhunen.

Tarve kiltojen perustamiselle oli perua Suomessa käydyistä sodista ja niiden aiheuttamista yhteiskunnallisista jälkivaikutuksista sotien jälkeen 1960-luvulla ja vielä sen jälkeenkin.

Kiltojen perustamisella oli myös tarkoitus luoda kiinteä yhteys alueen ja erityisesti rajaseudun väestöön sekä yrityksiin. Yhdistyksen tarkoituksena oli myös lujittaa ja ylläpitää vahvaa maanpuolustushenkeä ja pitää yhteyttä ja luoda siteitä toisiin joukko-osastoihin. Olihan kaikilla muistissa vasta käydyt sodat sekä vallitseva yhteiskunnallinen käymistila kotomaassa sekä tuolloinen maailmantilanne.

Yhteistoimintaa kannustettiin harjoittamaan Kajaaniin perustetun Kainuun Prikaatin killan kanssa. Tämä mainitaan nimenomaisesti asiakirjoissa.

Killan käytännön toiminta oli varsinkin alkuvuosina pääosin suoranaisen materiaalisen avun toimittamisena rajaseudun asukkaille joko suoraan killan tai ns. sidosryhmäyritysten toimesta.

Killan merkittäviä yhteistyökumppaneita olivat esimerkiksi Kajaani Oy, OK Maakunta, Teräs Oy, Saastamoinen Yhtymä Oy, Suomen Trikoo Oy, Kesko Oy, Kainuun Sanomat Oy, Lihakunta jne. Yritykset toivat lahjoillaan moneen rajan perheeseen iloa ja helpotusta.

Kilta oli mukana myös hankkeissa, joilla järjestettiin sopivia henkilöitä rajavartiolaitoksen palvelukseen kantahenkilöstöön. Asiakirjoista löytyy myös mainintoja, joissa kilta pyrki järjestämään työnsaantimahdollisuuksia kotiutuville varusmiehille.

Killan johtokunnan jäsenet ja yhdistyksen jäsenet ovat jo alusta pitäen kautta linjan olleet hyvin asiaansa sitoutuneita henkilöitä, onhan valtaosa heistä alun ollut sodissa mukana rajajoukoissa eri tehtävissä ja siten tunsivat yhteisön.

Killan varsinaisen ns. kokousrungon ovat muodostaneet kuukausittaiset kiltaillat, joissa kävijämäärä vaihteli.

Killan ja alaosastojen toiminta on ollut myös rajaseudun ihmisten konkreettista avustamista sekä yhteydenpitoa varusmiehiin. Noina aikoina muistissa olivat käydyt sodat ja niiden jälkimainingit. Toiminnalle oli selkeä tilaus.

Kilta on kokoontunut usein ja se järjesti runsaasti esitelmätilaisuuksia joko killan jäsenten tai ulkopuolisten luennoitsijoiden pitäminä. Aihepiirit ovat vaihdelleet runsaasti. Alkuaikoina esitelmät ovat liittyneet osittain käytyihin sotiin. Myöhemmin luennoitsijoina on käynyt myös ulkopuolisia vieraita eri yhteiskunnan aloilta.

Kilta on myös järjestänyt jäsenilleen retkiä yms. käytyjen sotiemme eri taistelupaikoille (Kuhmo, Suomussalmi ym.) sekä myös eri yrityksiin ja yhteisöihin.

Kiltailtojen esitelmärepertuaari on vaihdellut esitelmöitsijän mukaan. Aihepiirit ovat kosketelleet käytyjä taisteluita, asekätkentää sekä rajavartiolaitoksen toimintaa eri näkökulmilta komentajien ja muiden esittelemänä. Onpa käyty ulkomailla Ruotsissa muun muassa Skellefteåssa.

Killan toimesta on tehty myös erilaisia retkiä, osallistuttu aktiviteetteihin, keräyksiin sotaveteraanien hyväksi, saatu oppia erilaisista rajavartiointiin liittyvästä valvontatekniikasta, perehdytty varusmiesten koulutukseen jne.

Kainuun Rajavartioston Killan johtaminen on ollut vankoissa käsissä alusta alkaen. Johtamistaidot oli koeteltu monien kohdalla jo sotiemme aikana. Killan pitkäaikaisia puheenjohtajia ovat olleet mm. kauppias Väinö Tiainen, diplomi-insinööri Osmo Rasilo ja Eino Tuomainen.

Kiintoisaa on havaita, että killan yhteys jälkipolveen eli varusmiehiin oli hyvin kiinteä niin kauan kuin varusmiehiä koulutettiin Kajaanissa. Varusmiehistä kasvoi aikanaan killan jäseniä, myös minusta, joka palvelin aikanaan KR:ssa.

Muistiini on jäänyt elävästi 2.8.1969 killan retki Kuivassalmen ampumaleirille, jossa satuin itse olemaan varusmiehenä paikalla.

Tämän tyyppinen toiminta oli suoraan hengen yllä pitämistä ja lujittamista, olihan paikalla vieraana rajavartiolaitoksen varapäällikkö kenraali Karhunen, yksi killan perustajajäsenistä.

Kilta on ollut 1960-luvulla aloitteentekijänä myös kiltamerkin aikaansaamiseksi rajakilloille. Asia saatiin aikanaan päätökseen ja samalla kiltamerkki käyttöön.

Saavuttaessa 1970-luvulta 2000-luvulle toiminta ei ole ratkaisevasti muuttunut. Eräänä lisänä on tullut ulkopuolisten luennoitsijoiden mukaantulo kiltailtoihin. Aiheet ovat liittyneet Kainuun alueen yhteisiin asioihin.

Kiltalaiset ovat myös käyneet vierailuilla eri yhteisöissä ja yrityksissä. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat tutustumismatka Viron rajavartiolaitokseen Markku Karppisen opastamana.
Killan puheenjohtajana ovat toimineet tuona ajanjaksona Osmo Rasilo ja Eino Ohtonen.

Merkittävä killan hanke oli Kainuun rajavartioston lipun uusiminen 2000-luvulla.

Hanke sai alkunsa Markku Karppisen lausahduksesta ”Nykyinen lippu on jo niin rispaantunut että se joutaa uusia”. Hanke oli myös taloudellisesti merkittävä. Kuitenkin se saatiin toteutettua 12.12.2006. Tästä kiittäminen on ennen kaikkea hyvin sitoutuneita kainuulaisia yhteistyökumppaneitamme.

Suuri muutos toimintaan oli varusmieskoulutuksen loppuminen Kajaanissa 2007.

Tämä merkitsi luonnollisesti painopisteen muuttumista ja toiminnan uudelleen suuntaamista.
Kainuulaisia varusmiehiä ei ole kuitenkaan unohdettu. Muissa rajavartiojoukko-osastoissa (P-KR, K-SR ja Lappi) menestyneitä kainuulaisia varusmiehiä kilta palkitsee edelleen.

KR:n tiloihin on perustettu myös perinnehuone, joka palvelee omalla tavallaan killan toimintaa.

Muutoksena entiseen on edelleen mainittava killan eroaminen MPKL:n jäsenyydestä. Tilalle on tullut jäsenyys Raja-ja Merivartiojoukkojen Perinneyhdistyksessä vuodesta 2011 lukien.

Viime vuosien suurena hankaluutena varsinaiselle kiltatoiminnalle ovat olleet nämä koronavuodet. Kokoontuminen ei ole aina ollut mahdollista ja muutoinkin toiminta ollut tämän johdosta ”ns. lähivalot päällä ajamista”.

Korona on vaikuttanut ja juuri vitsauksesta päästyämme maailman meno on muuttunut Venäjän Ukrainaan hyökkäyksen myötä.

Tulevaa on hankala ennustaa. Eurooppa ja monet muut maat odottavat, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Suomen liittyminen Natoon on myös merkittävä seikka, varsinkin rajavartiolaitokselle.

Asiat tulevat kokonaisvaltaisesti uudelleen tarkasteluun ja nähtäväksi jää, kuullaanko kiltakokouksissa esitelmät englannin kielellä. Saas nähdä!

Meidän on syytä olla ylpeitä 60-vuotisesta killasta ja sen toiminnasta. Sillä on ollut tilaus toimilleen – ja on vielä tulevaisuudessakin.

Kiitän rajavartioston kaikkia komentajia ja muita toiminnassa mukana olleita ja olevia, niin henkilöitä kuin yhteisöjä!

Kiitän myös läheistä yhteistyökumppaniamme Vuohenki Säätiötä, joka on ollut alusta alkaen tukemassa toimintaamme. Samoin 60-vuotias kiittää kaikkia yhteistyökumppaneitamme ja rajasotilaskotisisaria, joiden merkitys ei ole ollut vähäinen.

Omasta puolestani onnittelen 60-vuotiasta kiltaa sekä alaosastoja!

Toivotan Killan toiminnalle ja jäsenille onnea ja menestystä!

Kiitoksia

Jorma Ipatti

Killan puheenjohtaja